Metsät eivät ole vain teollisuuden puuvarasto, vaan ne tarjoavat myös virkistysarvoja ja luonnonarvoja. Metsien monimuotoisuuden suojelemisesta ja luonnonarvojen turvaamisesta on tullut varteenotettava vaihtoehto talousmetsille, ja METSO-ohjelman myötä se on metsänomistajille myös taloudellisesti kannattavaa. Suojelu ei kuitenkaan uhkaa Suomen metsäteollisuutta, vaan teollisuuskäyttö tulee edelleen olemaan metsien pääasiallinen käyttötapa, uskoo ympäristöpäällikkö Markus Nissinen Länsi-Suomen Metsänomistajien liitosta.

- Lähteminen mukaan METSO-ohjelmaan merkitsee monille metsänomistajille rahallisen korvauksen saamista siitä suojelutyöstä, jota he ovat tehneet aikaisemminkin jättämällä metsänhoidon mahdollisimman vähiin. Metsänomistajakunta on muuttunut sukupolvenvaihdosten myötä. Tuotanto ei ole ainoa tavoite metsien suhteen, vaan metsien luonnonarvoa halutaan suojella, Nissinen sanoo.

Suojeluun vanhaa kalliomännikköä

Pöytyäläinen Topi-Hulmin pariskunta lähti mukaan METSO-ohjelmaan päästäkseen mukaan metsiensuojeluun. Ohjelmaan liitetty 15 hehtaarin metsäalue oli jo aikaisemmin rauhoitettu metsätöiltä, ja tarkastusten ja arvioinnin jälkeen se hyväksyttiin suojelualueeksi.

- Saimme metsänhoitoyhdistys Auranmaan kautta tiedon, että tällaista on mahdollista tehdä, ja lämpenimme emännän kanssa ajatukselle. Metsä on aina ollut meille tärkeää. Suojeluohjelman avulla pystymme myös kunnioittamaan vanhempia sukupolvia, sillä metsässämme olevat 300 vuotta vanhat männyt ovat yhtä vanhoja kuin meidän sukumme, Esko Topi-Hulmi kertoo.

Topi-Hulmin pariskunnan METSO-alue on karua kalliomännikköä. Sen puusto on pääosin 150–200-vuotiasta, mutta joukossa on myös yli 300-vuotiaita puuvanhuksia sekä kelomäntyjä. Metsäalue on ollut Helenan suvun omistuksessa jo pitkään.

- Hoitotarvetta alueella ei varsinaisesti ole, eikä suojelu estä vanhan lähteen ja ojan kunnostamista. Alueen suojelu on pysyvää, ja vastineeksi maanomistajat saivat puun hakkuuarvoon perustuvan verovapaan korvauksen, kertoo Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ylitarkastaja Leena Lehtomaa, joka oli mukana tekemässä sopimusta Topi-Hulmien kanssa.

Lisää metsää saatava suojeluun

Metsien monimuotoisuus tarkoittaa käytännössä jotain muuta kuin perinteistä, hoidettua talousmetsää, jossa puut ovat samankokoisia ja -ikäisiä, ja kuolleet lahopuut on viety pois. Monimuotoisessa metsässä puuston ikä vaihtelee taimista lahopuihin, ja lajiston kirjo on laaja.

Metsien monimuotoisuuden häviäminen on suuri uhka erityisesti trooppisissa metsissä, mutta myös Suomessa. Meillä yhtenä ongelmana on suojelualueiden jakautuminen kahtia pitkässä maassa: pohjoisessa on paljon tiukkaan suojeltuja suojelualueita, mutta etelän rehevämmät metsät ovat vielä vailla suojelua, vaikka ne olisivat pohjoisen metsiä monimuotoisempia.

- Viimeiset parhaat kohteet pitäisi vielä saada mukaan suojeluun, jotta monimuotoisuus ei häviäisi. Metsänomistajat eivät missään nimessä ole suojeluvihamielisiä, vaan heillä ei välttämättä ole tietoa eri mahdollisuuksista, ympäristöpäällikkö Markus Nissinen sanoo.

METSO-ohjelmassa metsien passiivinen suojelu on pääosassa eli metsien annetaan kasvaa ja kehittyä itsekseen. Joissain tapauksissa monimuotoisuutta voidaan kuitenkin edistää aktiivisilla toimenpiteillä, kuten esimerkiksi tuottamalla lahopuita kaulaamalla tai ennallistamalla puuntuotantoa varten ojitettuja soita.

- Metsäkeskukset toteuttavat luonnonhoitohankkeet alusta loppuun niin, ettei metsänomistajien tarvitse ryhtyä hommiin. Ohjelmaan hyväksyttävien metsäalueiden suojelusta tehdään sopimus joko metsäkeskuksen tai ELY-keskuksen kanssa, ja metsänomistaja saa sopimuksen mukaisen korvauksen. Metsäkeskukset tekevät määräaikaisia, kymmenen vuoden ympäristötukisopimuksia sekä luonnonhoitohankkeita, kun taas ELY-keskukset tekevät pysyviä sopimuksia. Esimerkiksi Helena ja Esko Topi-Hulmin kanssa tehtiin pysyvä sopimus, Nissinen kertoo