Kun hallitusta rakenneltiin, Jari Koskisen paikalle ei ollut tunkua. Maa- ja metsätalousministerin pesti ei ole nykyhallituksen helpoimpia.

”Tämä ei ole semmoinen homma, missä hymyilyttää. Jos sellaisia kaipaa, on parasta tehdä jotain muuta”, Koskinen kommentoi valokuvaajan toiveita.

Kuten vaikkapa palata takaisin sinne Lontooseen? ”No, ei se ihan näin totista puuhaa ollut”, vastaa Koskinen.

Hymyttömyyttä Koskisen työhön tuo ennen muuta maatalous. Hallitusneuvotteluiden aikaan maatalousministerin tointa pidettiin jonkinlaisena mustana pekkana, joka jää pahiten epäonnistuvan puolueen käteen.

Syy on siinä, että Euroopan unionin maataloustukijärjestelmä on katkolla ja pitäisi neuvotella uusi. Tässä kisassa ei ole tiedossa kuin torjuntavoittoja.

Tehtävään pyydettiin päivänpolitiikan ulkopuolelle siirtynyttä Koskista, entistä kokoomuksen kansanedustajaa ja maa- ja metsätalousministeriä. Lontoossa toimivan Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäsen Koskinen kestänee paineet, sillä hänellä ei ole tarvetta pärjätä seuraavissa eduskuntavaaleissa.

”Tämä ei ole yhden miehen show”

Omasta metsälinjastaan Koskinen sanoo näin: ”Ministeri noudattaa hallitusohjelmaa. Ei tämä ole mikään yhden miehen show”.

Hallitusohjelma ei kuitenkaan voi ratkaista koko vaalikauden tekoja. Mikä esimerkiksi on maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan budjettiosuus ja -määrä neljän vuoden kuluttua? ”Se riippuu siitä, missä julkisen talouden liikkumavara on”, Koskinen sanoo.

Metsäalaa syytetään usein siitä, että sen suhtautuminen valtioon on lähinnä rahan perään ruikuttamista. Koskisen mielestä tarvittaisiin muutakin.

”Metsänomistajien pitäisi itse miettiä, mitä siellä metsässä kannattaa tehdä. Jos valtion porkkanalla saadaan lisää motivaatiota, se on hyvä, mutta ei se voi olla ainoa motivaatio”, Koskinen sanoo.

Yksi Koskisen pöydältään löytämistä asioista on metsälain uudistus. Sen tärkein – tai ainakin eniten puhuttanut – asia on metsänhoitotapojen monipuolistaminen. Nykyinenkään laki ei suorastaan kiellä esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen nimellä tunnettuja menetelmiä, mutta niitä on kuitenkin pidetty erityishakkuina.

Sen suhteen olennaista on, että uudistamisvelvoite säilyy. ”Tästä ei ole erimielisyyttä”, Koskinen sanoo.

Muuttuuko laki muilta osin? ”Se katsotaan, että onko tarvetta”, Koskinen sanoo.

Uudistukseen on ladattu paljon odotuksia. Moni ajattelee, että tulevaisuudessa metsäänsä saa hoitaa lähes miten tahtoo. Vähentääkö uusi metsälaki paikallisia metsäkiistoja?

”Ei niin voi ajatella, että metsässä saa sen jälkeen tehdä mitä haluaa. Totta kai mistä hyvänsä saadaan aikaan lehtijuttuja, mutta jos joku odottaa suurta vallankumousta tai edes radikaalia uudistusta, se on kyllä liikaa odotettu”, Koskinen sanoo.

Milloin laki saadaan voimaan, siitä Koskinen ei halua sanoa mitään. ”Ensi vuoden aikana lakia kirjoitetaan täällä ministeriössä. Kun on näitä odotuksia, myös lausuntokierros on hyvä hoitaa kunnolla ihan sitouttamisenkin vuoksi”, Koskinen sanoo.

”Metsänhoitoyhdistyksistä on monia mielipiteitä”

Hallitusohjelmassa on luvattu uudistaa myös laki metsänomistajien paikallisista järjestöistä, metsänhoitoyhdistyksistä. Edellisen hallituksen aikana selvitettiin pitkään, pitäisikö lain määräämä metsänhoitomaksu olla pakollinen. Jos pitää, miten turvataan, että sen tuottoja ei käytetä metsänhoitoyhdistysten liiketoiminnan tukemiseen markkinoita vääristävällä tavalla.

Edellinen metsäministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) päätyi tulokseen, että tarvittavat uudistukset eivät edellytä lakimuutosta. Osaltaan tähän johti MTK:n ja Kilpailuviraston yhteinen kanta, että ainakaan kilpailulainsäädäntö ei edellytä lain muuttamista.

Teollisuus ei kuitenkaan ole tyytyväinen nykytilaan, joskaan se ei ole täysin yksimielinen asiassa. Miksi hanke tuli hallitusohjelmaan?

”Koska metsälainsäädäntö ylipäätään halutaan ajantasaistaa. Laissa on muutakin arvioitavaa, kuten se, pitäisikö metsänomistajalla olla oikeus valita metsänhoitoyhdistyksensä”, Koskinen sanoo.

Näkyykö tässä keskustan ja kokoomuksen politiikan ero? ”Ei näy. Ei tämä rintamalinja mene puolueiden välillä. Mielipiteitä on monia ja olisi hyvä, jos ala itse löytäisi yhteisen kannan. Mutta jos sellaista ei löydy, ratkaisu etsitään sitten ministeriössä”, Koskinen sanoo.

Hannes Mäntyranta, Forest.fi