Iltauutisissa kerrottiin joku päivä sitten karppausleivästä. Siis että ihan perusleivästä pitää kaikenmaailman kemiallisteknisillä vippaskonsteilla vääntää sellainen kummallinen mukaelintarvike, jossa osa vehnäjauhojen hiilihydraateista on korvattu vaikkapa kananmunan proteiinilla. Voi äiti armas!

Minä ymmärrän, että ihmiset haluavat voida hyvin ja laihtua. Varsinkin jos edeltävät parikymmentä vuotta ovat menneet etupäässä sohvalla ja autossa ja toimistonpenkillä erilaisia herkkuja napostellen. Minä ymmärrän myöskin elintarvikefirmojen tuotekehitystä ja ansaintalogiikkaa. Että jos ihmiset jotain vaikuttavat haluavan, niin sitä toki pitää heille tarjota.

Mutta kun samaan aikaan sai vielä lukea, että jotkut aikovat vakavissaan kasvattaa lihaa petrimaljoissa niin joku tässä nyt on katsonut liikaa scifi-leffoja!

Täytyy myöntää, että minulla on äärimmäisen vähän kokemusta erilaisista dieteistä, karppauksestakin olen lukenut lähinnä lehdistä. Mutta jotenkin minun järkeeni kävisi paremmin se, että jos kerran haluaa välttää hiilihydraatteja niin voisiko sitä mitenkään sitten vaan jättää sen ranskanpullan syömättä ja syödä sen sijaan vaikka niitä kananmunia?

Olen ehkä vähän vanhanaikainen näissä ruoka-asioissa, ja yritän välttää ylireagointeja. Silti en pysty nykyään hotelliaamiaisilla syömään munakokkelia, kun tiedän, että se on tuskin oikeita kananmunia nähnytkään. Pizzerioissa en uskalla käydä enää ollenkaan, en todellakaan edes halua tietää, mistä ne raaka-aineensa kolmen euron pitsoihinsa hommaavat.

Jo vuosia olen naureskellut joidenkin ylikansallisten elintarvikefirmojen tuotteille, kun esimerkiksi mysli- tai muropaketin kyljessä lukee ”Suitable for vegetarians.” Sopii kasvissyöjille. Kun minun maalaisjärjelläni on aika loogista, että kasviraaka-aineesta valmistettu mysli sopii kasvissyöjille. Mutta viimeaikaisten uutisten valossa hymyni on hyydähtänyt. Ei oikeastaan naurata yhtään. Siis että mitähän lehmän- tai koiranosia niissä mysleissä sitten on, jotka eivät sovi kasvissyöjille?? Alkoi yhtäkkiä oksettaa.

Samaan syssyyn voisin ehdottaa kesäkilojensa kanssa kamppaileville tämmöistä yksinkertaista maatilanemännän kesädiettiä:

Aamulla kuudelta ylös, syödään puoli kuppia maustamatonta luomujugurttia ja eilen poimittuja mansikoita. Sitten pariksi tunniksi hukkakauroja keräämään. Takaisin tultua keitetään kahvit ja herätellään perhe. Juodaan puoli kuppia kahvia lämpimänä. Loput tunnin päästä kylmänä, kun aamiainen on sata kertaa keskeytetty.

Sitten pojan kanssa uimaan, pelaamaan jalkapalloa ja sulkapalloa tms. Lounastarpeet keräillään kasvimaalta kun muistetaan, herneitä, sipulia, papuja ja perunoita. Paistetaan pannussa ja lorautetaan luomukermaa päälle. Syödään se, mitä muilta tähteeksi jää. Jälkiruoaksi yritetään heittäytyä puutarhakeinuun, josta kolmen minuutin päästä kiskotaan uimaan, pelaamaan jalkapalloa, sulkapalloa ja pyöräilemään.

Sitten kerätään yhdessä lasten kanssa mustikoita pari tuntia ja syödään niitä pari kourallista.
Päivälliseksi karataan pariksi tunniksi tekemään taimikonhoitoa kun mies vihdoinkin suvaitsee kotiutua töistä. Iltapalaksi käydään keräämässä mansikat mansikkamaalta ja syödään niitä pari kourallista. Päälle rentouttava lasillinen punaviiniä sohvalla juuri ennen unentuloa.

Toistetaan aluksi parin viikon ajan. Ei pääse kesäkilot yllättämään…